Stray arvostelu – Kisun seikkailut cyberpunk-kaupungissa

Olen kissaihminen. Tästä syystä tiesin heti, kun näin julkaisutrailerin Straysta, haluavani pelata sen jossain vaiheessa. En omista PS5:sta, mutta onneksi sain sen lainaan vaimon veljeltä. Taktisesti pystyin ostamaan veljelle synttärilahjaksi Strayn, ja pelata sen itse ennen konsolin palauttamista. Tässä siis mietteitäni tästä pelikokemuksesta.

Tarina

Pelin tarina on yksinkertainen. Kissa hengailee kissakamujensa kanssa, mutta putoaa kuiluun. Kuilun pohjalta päästään kaupunkiin, jossa asustaa robotteja. Kisu haluaa kotiin, joten määränpäänä on päästä kaupungista pois. Ongelmallista tästä tekee se, että kaupunki on suljettu ulkomaailmalta.

Kuten edellisestä kuvauksesta pystyy näkemään, tarinan saa selitettyä todella nopeasti. Se ei ole mitenkään erikoinen. Tarinassa ei myöskään ole hirveästi kohokohtia alun jälkeen. Se pysyy koko ajan suhteellisen tasapaksuna. Ehkä muutama alue oli sellaisia, että yllätyin hieman niihin päästyäni. Maailmaan liittyvät paljastuksetkaan eivät hätkäytä mitenkään. Totta kai on syynsä sille, miksi kaupunki on suljettu muulta maailmalta. En nyt syytä sano, mutta ei se mikään kovin maata mullistava syy ole.

Pelkäsin alun perin pelin olevan hieman taiteellinen kävelysimulaattori halki tyhjän maailman trailerin perusteella. Onneksi maailmasta löytyy myös muita hahmoja. He ovat kaikki robotteja, joilla on kuitenkin persoonallisuudet ja nimet. Valitettavasti hahmot eivät tehneet minuun vaikutusta. Vaikka roboteilla on persoonallisuus, se ei pelasta sitä faktaa, että he ovat kirjoitettu tylsiksi. En piitannut yhdestäkään hahmosta. Paitsi kisusta. Koska kisu on söpö. Valitettavasti päähahmokaan ei söpöyden lisäksi tuo oikein mitään uutta pöydälle.

Stray on todella nopeasti ohi. Peli kestää ehkä 4h. Tämä ei varsinaisesti ole kritiikkiä, sillä mielestäni tämän kyseisen pelin ei tarvinnut olla yhtään tätä pidempi, sillä jo tässä pituudessa oli vaikeuksia pitää mielenkiintoa täysin yllä. Joten mielestäni kehittäjätiimiltä oli oikein hyvä valinta jättää peli lyhyemmäksi kuin monet nykyajan pelit.

Pelattavuus

Pelissä ohjataan tosiaan kissaa. Käytännössä pelaaja pystyy liikkumaan, painamaan nappia hypätäkseen valmiiksi määritettyihin paikkoihin ja naukumaan. Viimeisin on täysin hyödytön toiminto (mutta söpö!). Pelattavuuteen tulee pieniä lisiä pelin myötä, mutta en niitä liiemmin paljasta, jotta pelissä on jotain odotettavaa sitä pelatessanne.

Pelin pelaaminen on todella tasapaksua. Usein vain köpötellään ympäriinsä ja tutkitaan paikkoja. Pitää ehkä viedä joku tavara jonnekin tai löytää jokin esine. Pelissä on myös puzzleja, mutta ne ovat aika suoraviivaisia. Osassa on ihan hauska fysiikkapohjainen ratkaisu.

Paikoitellen pelissä tulee toiminnallisempia kohtauksia, kuten pakokohtauksia. Nämä olivat suosikkikohtauksiani. Harmi, että niitä oli todella vähän. Ymmärrän, että pelin ei ole tarkoitus olla toimintapeli, mutta paikoitellen huomasin tylsistyväni sitä pelatessani. Siksi toimintakohtaukset olivatkin hyviä herättämään minut.

Kissana oleminen on toteutettu todella hyvin. Pelimaailma on täynnä pieniä asioita, joiden kanssa voi interaktioida. Voit esimerkiksi raapia mattoa, pudottaa maalitynnyreitä ja vaihtaa television kanavia. Kaikki interaktiot tuovat mieleen perheeni kissan lapsuudesta. Kissamaisuus on todellakin läsnä pelissä. Hykertelin ilosta, kun yhdessä kohtaa kisulle pistettiin valjaanomainen vekotin, jonka seurauksena se käveli hetken todella pöhkösti. Muistan oman kissani tehneen aivan samaa!

Peli on täynnä pieniä kivoja yksityiskohtia, jotka pelatessa tulevat vastaan. Esimerkiksi, vaikka jo totesin robottien olevan suhteellisen persoonattomia ja tylsiä, niin niiden kanssa interaktioidessaan niiden kasvoilla olevaan näyttöön saattaa tulla erilaisia ilmeitä. Esimerkiksi jos kissa tekee jotain söpöä, niin robotin silmät saattavat muuttua sydämmiksi. Vastaavanlaisia pikkuyksityiskohtia pelistä löytyy paljon, ja niiden löytäminen on kivaa.

Musiikki & äänet

Musiikkivalinnat ovat tehty peliin mielestäni hyvin. Tästä en osaa oikein tarkemmin mitään sanoa, sillä mikään kohtaus ei oikein jäänyt mieleeni. Yleisesti ottaen musiikki on hieman surumielistä ja rauhallista korostaen suljetun kaupungin tunnelmaa. Kisun ääniefektit ja maukuminen ansaitsevat erikoismaininnan, sillä ne on toteutettu aidontuntuisesti. Ehkä voin yleisesti sanoa, että äänimaailma toimi pelin tunnelman kannalta hyvin, vaikka soundtrack itsessään ei olekaan kummoinen.

Grafiikka

Peli näyttää äärimmäisen hyvältä. Kissan animaatioon on nähty hirmuisasti vaivaa, ja kaikki animaatiot ovat muutenkin eläväisiä. Pelimaailma on upean näköinen ja täynnä yksityiskohtia. Minulle tuli fiilis, että maailman luontiin oltiin oikeasti nähty vaivaa. Tietty joidenkin assettien kierrätystä näkyi valitettavan paljon, esimerkiksi loppuvaiheessa oikein huvitti, että jokaisessa talossa oli oltava sama Havaji-teemainen taulu. Paikoitellen ruudunpäivityksessä oli myös ongelmia ja peli hieman lagasi, mutta nämä kohtaukset olivat aika harvassa.

Yhteenveto

Stray on vähän hankala tapaus arvioida. Peli toimii tarkoituksessaan todella hyvin ja on upean näköinen. Sen maailmaan ja pieniin yksityiskohtiin on nähty hirmuisasti vaivaa. Hieman tuli kuitenkin sellainen olo, että pelillä haluttiin vähän leikkiä PS5:n mahdollisuuksilla suorituskyvyn suhteen. Tämän seurauksena peli ei tuo paljon uusia kokemuksia. Tarina on mitäänsanomaton ja hahmot ovat tylsiä. Pelin pelaa aika lailla kerran, ja sen jälkeen se jää kaapin pohjalle kummittelemaan. Silti, jos pelin saa jostain halvalla, voin suositella sitä. Kissaihmisille se on ainakin varsin mainio teos!