Pimeydessä piileksii mörkö – Arvostelussa The Boogeyman

Perustiedot:

• Genre: kauhu, mysteeri, trilleri
• Kesto: 1h 38min
• Julkaisuvuosi: 2023
• Ikäraja: 16

Kaikki tietävät, että varsinkin lapset pelkäävät usein pimeää. Jos kaapin ovi on jäänyt auki, se on saatava kiinni, koska totta kai siellä voi olla joku hirviö. Ja sängyn allahan on aina joku mörkö! Tämän teeman ympärillä pyöritään The Boogeymanissa. Arvostelu sisältää pieniä spoilereita, varoitus siis jos et halua tietää elokuvasta mitään.

Tarina

Harperien perheessä on meneillään suruaika, sillä perheen äiti on kuollut. Isä Chris yrittää selvitä kahden lapsensa, teini-ikäisen Sadien ja pikkulapsi Sawyerin, kanssa. Sadie varsinkin ottaa äidin kuoleman raskaasti, eikä asiaa auta koulukiusaaminen. Sawyerissa outoa on, että hän ei tunnu muistavan äitiä ollenkaan, vaan kaikki hänen ruutuaikansa kuluu pimeän pelkäämiseen.

Isukki on terapeutti, joka ei kykene käsittelemään omaa traumaansa saati tytärtensä. Hän kuitenkin hoitaa muita potilaita, ja ongelmat saapuvat uuden potilaan käynnin jälkeen. Yhtäkkiä kaappien ovet aukeilevat ja valot sammuilevat itsestään. Pimeydessä saattaa lymyillä kiiluvat silmät. Ehkä Sawyerin pimeyden pelolla on aihetta, sillä taloon on saapunut jokin omituinen otus.

Hahmot ovat suoraan sanottuina ärsyttäviä. Tai jos ne eivät ole ärsyttäviä, ne ovat tylsiä. Joissain kauhuleffoissa ärsyttävyys on toteutettu tarkoituksella (esim. teinislasherit), mutta tällaisessa totisessa mysteeriä kyhäävässä leffassa tämä ei ole tarkoituksellista. Raivostuttavan puolen hoitavat Sadien ”koulujengi”, jota nähdään muutamassa kohtauksessa, mutta näitäkin kohtauksia on jo liikaa. Isä Chris loistaa taasen tylsyydellään olemalla täysin mitätön tuppisuu. Tämä on varmasti tarkoituksellista, sillä pääosassa leffassa ovatkin perheen tyttäret. Tytärten pääosarooli on mielestäni toimiva ratkaisu, sillä heidän välinen suhteensa tulee hyvin esille, ja samalla he voivat purkaa omia traumojaan. Harmi, että heidänkään tarinassa ei ole oikein mitään kohokohtia.

Leffan vihollinen, Bogeyman, on todella tylsä hirviö. Hän kykkii nurkissa, ja yrittää houkutella pimeydestä uhrinsa pelkotilaan ja syödä heidät. Yleensä pidän siitä, että kauhuleffassa on joku hiljaisuudessa väijyvä pahis. Hiljainen ja päällemaalaamaton kauhu on mielestäni tomivinta kauhun muotoa jumpscareihin ja goreiluun verrattuna. Bogeyman turvautuukin enemmän jumpscareihin, vaikka premissi tarjoaisi täydellisen tilaisuuden väijyvämmälle kauhulle. Lisäksi itse Boogeyman näyttää täysin hoopolta.

Musiikki

Elokuvan musiikista ei ole mitään sanottavaa. Soundtrack on perusrinkutus. Vain loppukohtauksessa soiva biisi jäi toimivuudellaan mieleen, mutta se ei musiikillista antia pelasta. Ei musiikista silti kritiikkiäkään voi antaa, sillä ei se mitään kohtausta pilannut tavallisuudellaan. Leffassa on siis perus kauhuleffan soundtrack.

Katselukokemus

Elokuva ei ole pitkä, joten sen kyllä katsoo ihan mielellään. En kadu sitä, että katsoin sen. Elokuva etenee suhteellisen hitaasti siihen nähden, että se ei edes ole maailman pisin. Elokuva ei lisäksi tarjoa mitään uutta, ja on todella perinteinen kauhutykitys. Kauhun suurkuluttajana leffa tuntui suoratoistopalvelusta katsottavalta illan filleri-elokuvalta. Sen katsominen leffateatterissa oli aika lailla rahan haaskaamista.

Erityismainintana pitää kauhuleffan osalta arvostella kauhuelementtien käyttö. Kauhun toteuttamiseen ei olla nähty liiemmin vaivaa, ja ollaan menty siitä, missä aita on matalin. Kuten jo itse Boogeyman-mölliä arvioidessani mainitsin, elokuvalla on kaikki rahkeet toteuttaa kauhu hyvin, mutta jumpscaret ovat sen yleisin kauhun keino. Vaikka hitaampia ja riipivämpiäkin kohtauksia löytyy, ne usein pilataan jollain rääkymisellä. Muutamassa kohdassa valolla leikitellään ihan kivasti. Esimerkiksi Sawyerilla on valopallo, jonka kanssa hänen ei tarvitse olla koskaan pimeydessä. Hän paikoitellen esim. vierittää sen käytäviä pitkin nähdäkseen pimeyteen, mikä on ihan hauska omaperäinen valomekaniikka.

Yhteenveto

The Boogeyman pohjautuu Stephen Kingin vanhaan novelliin – tosin ymmärtääkseni aika löyhästi. Edes kauhun kuninkaan teokseen nojautuminen ei kyllä tätä elokuvaa pelasta. Leffa on keskinkertainen kauhuteos eikä jätä oikein minkäänlaista vaikutusta katsojaan. Sinänsä elokuva ei ole kauhuleffojen saralla huono niin ei se huonoimpiin arvosanoihin yllä, mutta mitäänsanomaton se on.