Dale of Merchants Arvostelu – Monipuolinen pakanrakennuspeli

Pelasin Dale of Merchantsia joskus vuosia sitten ensimmäisen kerran, kun kaverini toi sen peli-iltaan. Peli tuntui jotenkin kaipaavan lisää sisältöä – muistan kaivanneeni heti peliin lisää erilaisia kortteja. Sitemmin peli on laajentunut kolmen pääpelin myötä sekä muut pelit yhteen kokoavan Collectionin kautta. Lisäksi on vielä minilisäosa. Näissä peleissä lienee jo riittävästi variaatiota – vai onko sittenkään? Se selviää tässä arvostelussa.

Dale of Merchants on pohjimmiltaan pakanrakennuspeli. Pelin tavoitteena on päästä mukaan kauppiaiden kiltaan, ja tämä onnistuu pystyttämällä kahdeksan kojua. Heti kun joku onnistuu tässä, peli päättyy. Kojun saa pystyttää asettamalla kojuun kojun järjestysluvun arvosta kortteja. Ensimmäiseen kojuun pitää siis pistää numeron 1 arvoinen kortti, toiseen kojuun pitää laittaa kortteja arvon 2 edestä ja niin edelleen. Kortteja taas hankitaan korttitorilta lisää. Kun torilta ostetaan kortti, se täytetään uusilla korteilla. Tori toimii siten, että viimeisimmäksi lisätyt kortit ovat kallimpia, mutta kun halvemmat kortit haalitaan, kalliimmat kortit siirtyvät halvemmiksi.

Pelaajat saavat itse valita pelissä mukana olevat pakat, joita kuvittavat eri eläinrotujen edustajat. Jokainen pakka on hieman erilainen teemaltaan – yhden pakan kortit voivat muuttaa torilla olevien korttien järjestystä kun taas toinen saattaa tuoda peliin kiusakortteja. Peliin valitaan erilaisia eläinpakkoja pelaajien määrä + 1. Jokainen pelaaja saa näistä pakoista yhden kortin ja loput alkupakoista täytetään rojulla, jota voi käyttää (periaatteessa) vain uusien korttien hankkimiseen.

Pelimekaniikka on toimiva. Se on ajatuksena yksinkertainen, mutta erilaisten pakkojen myötä monipuolinen. Käytännössä pelivuoro koostuu yhdestä toiminnosta, joka on joko kortin ostaminen, kortin pelaaminen tai kojun pystyttäminen. Jos pelaat kortin, voi olla, että voit ketjuttaa lisääkin toimintoja. Ja korttien ketjuttaminen on aina tyydyttävää.

Peliä on hauska pelata. Eri pakoissa on tarjolla todella erilaisia kortteja. Korttien toiminnot ovat toisistaan eroavia, ja korkeamman arvon kortit ovat yleisesti voimakkaampia. Eli arvon 1 kortti on yleensä yksinkertainen ja sen vaikutus on aika pieni, mutta arvon 5 kortti voi sekoittaa koko pelin. Nämä vaikutukset saattavat olla todella radikaalejakin – kuten kahden pelaajan käsikorttien vaihtaminen keskenään. Peliä ei mielestäni pidäkään ottaa liian vakavasti, sillä eri pakkavaihtoehtojen myötä peli voi olla erittäin kaoottinen. Ja tästähän minä pidän!

Peli tuntuu loppuvan kuin seinään. Yhtäkkiä joku pystyttää kahdeksannen kojun, ja peli päättyy. Ei ole mitään tasoittavia kierroksia tai vastaavaa. Sinänsä peli ei pääty yllättäen, koska kaikki näkevät, kun toiset pystyttävät kojujaan, ja voivat ennakoida jonkun pelaajan voiton. Mutta potentiaalisesti hektisenkin pelin loppu tuntuu silti aikamoiselta äkkijarrutukselta. Peliseurassamme heräsikin ajatus: ”Ai tässäkö tämä oli?”

Hieman kahteen aiempaan kappaleeseen liittyen, niin itselleni tulee sellainen olo, että pelin loppuvaiheissa ei ehdi hirveästi pelata erilaisia toimintokortteja, kun on kauhea kiire pystyttää kojuja, jotka taas syövät korttisi. Kojun pystyttäessä pelaamasi kortit tosiaan katoavat kädestäsi ja ne jäävät kojuun jumiin. Pelissä haluaisi pelata sen tarjoamia kiinnostavia kortteja, mutta todellisuudessa kortteja joutuu käyttämään enemmän ns. pakkopullatoimintoihin, kuten uusien korttien hankkimiseen tai kojujen pystyttämiseen. Peleissämme on käynyt niin, että ne pelaajat jotka pitävät hauskaa pelaten kortteja toimintoina eivät välttämättä pärjää niin hyvin kuin tylsästi kojujaan rakentavat pelaajat. Ja tämä on hieman mälsää. Onneksi ennen ”tylsien toimintojen” tekemistä voi pelata myös kortteja, jos kortit vain mahdollistavat toimintojen ketjuttamisen. Pelin loppuvaiheissa ei tosin ole välttämättä paljon kortteja, joita voi käyttää toimintojen pelaamiseen, sillä todennäköisesti tarvitset kiinnostavimpien toiminto-korttien korkeampia arvoja toisten korttien ostamiseen tai kojujen pystyttämiseen. Pelin vahvinta aikaa onkin sen alku- ja keskivaiheet, jolloin vielä kerätään pakkaan kortteja ja pelataan toimintoja. Eikä keskitytä kojujen pystyttämiseen. Itse olen pelannut peliä vain neljällä pelaajalla, joten voi olla, että pelissä ehtisi tehdä asioita aivan eri tavalla, jos siinä on mukana vähemmän pelaajia. Mutta tätä en ole testannut.

Erilaisia pelivariaatioita on valtava määrä. Jos on hankkinut kaikki Dale of Merchants -sarjan pelit. Jokainen pääpeli tuo mukanaan kuusi eläinpakkaa, Collection kahdeksan ja minilisäri yhden. 27 erilaista pakkaa on todella paljon. Toisaalta, jos olet hankkinut esimerkiksi vain yhden Dale of Merchants -pääpelin, pakkoja on vain 6. Jolloin variaatiota ei ole oikein nimeksikään. Jos peliin kaipaa variaatiota, se vaatii melkeinpä vähintään kahden pelin hankkimista.

Pelin teema on todella valloittava. Eläinteemaiset pelit ovat kivoja, ja se toimii hyvin yhdistettynä tällaiseen fantasiamaailmaan. Peli myös erottuu mielestäni edukseen muiden vastaavien pakanrakennuspelien joukosta. Se johtunee ehkä sen värikkäästä kuvituksesta ja hienoista pelipakkauksista. Itse korttien ja eläinten taidetyyli ei ole omaan makuuni, mutta yleisesti korttien ja hahmojen design on muuten todella toimivaa.

Pakko myös mainita, että jos on ostanut kaikki Dale of Merchants pelit, niin Collectionin myötä muut pelilaatikot ovat turhia, sillä Collectioniin saa laitettua kaikkien pelien kortit. Tämä on tietenkin hyvä asia siinä mielessä, että kaikki on kootusti samassa laatikossa hyvien jakajien kanssa lajiteltuna. Jokaisen lautapelaajan unelma siis. Pakko kuitenkin sanoa, että itseäni vähän harmittaa se, että Collectionin pelilaatikko on ehdottomasti joukon tylsin, joten loogisuuden nimissä joudun pitämään sitä esillä pienempien ja paljon kauniimpien pääsarjan pelien pelilaatikoiden sijaan. Pieni ja omakohtainen kritiikki, mutta halusin tuoda tällaisenkin puolen esiin jos välität (Kallax-oletetun) lautapelihyllysi yleisilmeestä.

Pelisuunnitteluun on nähty vaivaa tavalla, jollaista en ole välttämättä nähnyt missään muussa pelissä. Komponentit ovat yleisesti laadukkaita – lukuun ottamatta torina toimivaa lautaa joka tuntuu vähän heppoiselta ja taitoskohdan pinnoite näyttää olevan poikkeuksetta irtoamaisillaan. Lisäksi Collection tuo mukanaan todella paljon materiaalia, joka osoittaa pelinkehittäjien rakkauden peliä kohtaan. Siinä tulee esimerkiksi kirjanen, jossa on eri pakoista kuvaukset ja keinot valita nopeammin eri pakat eri pelaajien tyylien mukaan. Lisäksi peliin on kehitetty pakkojen valintaan sovellus, joka helpottaa valitsemaan juuri omalle peliporukalle sopivat pakat. Arvostan erittäin paljon peliin nähtyä vaivaa.

Yhteenveto

Dale of Merchants on valloittava, monipuolinen ja selkeästi kehittäjiensä Snowdale Designin rakastama peli. Se on kehitetty rakkaudella ja monet lisäosat osoittavat pelin olevan suosittu myös pelaajien keskuudessa. Peli ei kuitenkaan ole ongelmaton. Peli vaatii monipuolisuuden takaamiseksi useamman osan hankinnan, peli tuntuu loppuvan todella antiklimaktisesti, ja pelin aikana joutuu käyttämään harmillisen paljon aikaa tylsiin toimintoihin. Vaikka pelissä on ongelmansa, ja arvostelunkin kannalta pyrin objektiiviseen tarkasteluun, pelistä vain haluaa tykätä. Eli joku pelin tunnelmassa/pelimekaniikassa/pyhässä voimassa vetää ainakin minut puoleensa. Ja voin todeta olevani iloinen pelin usean osan komeilevan hyllyssäni.